 |
| (C) |
Jouluaamuna jokainen saa herätä kaikessa rauhassa, mutta kukaan ei oikeastaan malta nukkua vaan koko talo on kahdeksaan mennessä hereillä. Joulupukin kuumalinja avataan taustalle pauhaamaan, syödään aamupalaa, nautiskellaan joulun tuoksusta, jouluradiosta ja kuusesta ja käydään katsomassa, ovatko tontut tuoneet paketteja kuusen alle. Yleensä kuusen alta löytyvät vain minun ja Lassin lahjat, ehkä tänä vuonna Laurinkin, joskus myös tädimme. Jokainen saa aamulla avata yhden lahjan kuusen alta, vaikka viime vuonna jätin tämän tilaisuuden jo väliin, ja niin aion tehdä tänäkin vuonna.
Jossain vaiheessa aamupäivää lähdemme tädillemme syömään joulupuuroa ja rusinasoppaa ja katsomaan joulurauhan julistuksen. Mummoni sanoi aina, että se, joka saa mantelin joulupuurosta, menee seuraavana naimisiin. Joskus ollessamme pienempiä äiti sujautti jokaisen lapsen lautaselle mantelin, mutta tavasta luovuttiin ehkä viitisen vuotta sitten. Vuosi toisensa jälkeen manteli löytyi lautaseltani, aivan huijaamatta, mutta kohtalo taisi luovuttaa suhteeni ja viime vuonna mantelin sai Lassi. Katsotaan, kenelle tämän vuoden puuro lupaa avio-onnea!
Palaamme kotiin nauttimaan joulusta ja tekemään kuka nyt mitäkin. Perinteenämme on päästää marsut kuusen juurelle maistelemaan alaoksia, mutta tänä vuonna voi tilanne olla toinen. Marsulaumamme on vuoden sisällä vaihtunut kokonaan; uutenavuotena Ella täytyi lopettaa ja tammikuussa meille muuttivat Minni ja Iiris Hanin seuraksi. Hani nukkui pois marraskuussa, joten kumpikaan puiputtajistamme ei ole vielä kokenut joulukuusiperinnettä. Jos ne eivät tunnu asiasta tykkäävän niin ei mahda mitään.
Pukki kolkuttaa ovelle joskus kahden-kolmen aikoihin ja jakaa lahjat. Viime vuodet pukkinamme on toiminut Laurin kummisetä, mutta koska Lauri huomasi tämän vuosi sitten ja menetti uskonsa joulupukkiin on tämä todennäköisesti yksi viimeisistä joulupukillisista jouluistamme. Pukin lähdettyä jaetaan myös loput kuusen alla olevat lahjat ja avataan paketit rauhassa Ninjan kytätessä lahjapaperikasaa.
Joulupäivällinen on illan kohokohtia. Joulupöydästämme löytyy kinkkua, graavilohta, perunalaatikkoa (imelletty minulle ja isälle ja tavallinen muille), maksalaatikkoa, pienet laatikot porkkanaa ja lanttua, kotijuustoa, perunoita, salaattia, rosollia, kastiketta... Kaikki ne perinteiset jouluruoat. Syömme hienoilta lautasilta ja katamme jouluservetit, juoda saa kukin mitä vain tahtookaan. Jälkiruokana on yleensä jokin enemmän tai vähemmän epäonnistunut kokeiluni, tänä vuonna tyydymme todennäköisesti amiksen glögijuustokakkuun. Ei siis ylimakeusvaroituksia tänä jouluna!
Syötyämme lähdemme käymään Vantaalla mummoni haudalla ja sytyttämässä muistopaikalla kynttilät ukilleni ja serkulleni. Jos et ole käynyt jouluna hautausmaalla olet menettänyt paljon. Kynttilöitä on kaikkialla, taivas on tumma, ihmiset iloisia, ehkä sataa jopa lunta. Se on vain niin kaunista. Äiti on halunnut käydä joulukirkossa jo useampana vuonna, mutta ruuhka on iso eikä meillä muilla ole kovin suurta mielenkiintoa istua kuin sillit suolassa.
Loppuilta meneekin nauttiessa ja lahjoja ihmetellessä. Kuuntelemme joululauluja ja syömme pikkuherkkuja, kuten pipareita ja äidin tekemiä nekkuja.
 |
| (C) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti