Katja kiittää ja kuittaa tämän joulukalenterin, ihanaa joulua kaikille! ♥
Aatto on sujunut rattoisasti. Aamulla meillä kävi muutama kyläilijä, josta siirryimme kuuntelemaan joulurauhan ja syömään joulupuuron tädillemme (ei, en saanut mantelia tänä vuonna). Kotona olimme vain rennosti ja rauhassa, söimme jouluaterian ja odottelimme pukkia, joka lopulta pitkän odotuksen jälkeen saapuikin. Seuraavana olisi vuorossa joulusauna, ja huomenna suuntaamme hautausmaalle. Lahjat olivat mieluisia ja suurin osa oikein hyödyllisiäkin, "hömppää" kertyi vain muutaman leffan, suklaarasian ja korviksien verran. Parasta kuitenkin oli, kun tontut olivat eilen käyneet pesemässä rakkaan pikku Nissanini ja käynyt samalla tankilla mittarin huudettua punaista, itse kun en ollut onnistunut tankkaamaan jäätyneen luukun vuoksi. (kiitos isi!)
Oletteko huomanneet, että vuotta on enää viikko jäljellä? Vielä on viikko aikaa tehdä tästä vuodesta paras mahdollinen. Viikko aikaa kirjoittaa tämän vuoden tarina loppuun.
Mulla on listalla muutama keskeneräinen asia. Sellaisia asioita, jotka ovat olleet kesken jo aivan liian pitkään. Haluaisin pitää enemmän yhteyttä kaikkiin rakkaisiin ystäviini, mutten vain oikein osaa. Olen ollut menneisyydessäni useammin kuin kerran tilanteessa, jossa joku on sinnikkäästi laittanut viestejä ja kysellyt kuulumisiani, joku sellainen siis, jonka en niin ehkä olisi halunnut tekevän. Aina kun laitan viestejä, ajattelen mielessäni: "Mitä jos sitä ahdistaa tää? Pitäisikö vain odottaa, että se kysyy kuulumisia ensin?". Tyhmäähän se on. Aika pöhköä. Tavallaan. Kuka nyt muka siitä ahdistuisi? Minä. Joskus hyvin, hyvin harvoin. Mutta joskus kuitenkin. Seuraan neuroottisesti, kumpi on aloittanut edellisen keskustelun. Jos se en ollut minä, voin aloittaa nyt. Jos olin, en uskalla. Varsinkin, jos aloitin vielä sitäkin edeltävän. En lupaa parantavani tätä tapaa tulevana vuonna. Sen sijaan aion aloittaa jo nyt. Miksi viivytellä vielä viikkoa?
Jos siis et missään nimessä halua olla enää tekemisissä kanssani, laita viestiä. Silloin en ainakaan arvuuttele turhaan. Jos taas haluat, laita viestiä jo nyt tai odota, että näytöllesi pomppaa teksti:
Moi! Mitä kuuluu? :)
Aatto on sujunut rattoisasti. Aamulla meillä kävi muutama kyläilijä, josta siirryimme kuuntelemaan joulurauhan ja syömään joulupuuron tädillemme (ei, en saanut mantelia tänä vuonna). Kotona olimme vain rennosti ja rauhassa, söimme jouluaterian ja odottelimme pukkia, joka lopulta pitkän odotuksen jälkeen saapuikin. Seuraavana olisi vuorossa joulusauna, ja huomenna suuntaamme hautausmaalle. Lahjat olivat mieluisia ja suurin osa oikein hyödyllisiäkin, "hömppää" kertyi vain muutaman leffan, suklaarasian ja korviksien verran. Parasta kuitenkin oli, kun tontut olivat eilen käyneet pesemässä rakkaan pikku Nissanini ja käynyt samalla tankilla mittarin huudettua punaista, itse kun en ollut onnistunut tankkaamaan jäätyneen luukun vuoksi. (kiitos isi!)
Oletteko huomanneet, että vuotta on enää viikko jäljellä? Vielä on viikko aikaa tehdä tästä vuodesta paras mahdollinen. Viikko aikaa kirjoittaa tämän vuoden tarina loppuun.
Mulla on listalla muutama keskeneräinen asia. Sellaisia asioita, jotka ovat olleet kesken jo aivan liian pitkään. Haluaisin pitää enemmän yhteyttä kaikkiin rakkaisiin ystäviini, mutten vain oikein osaa. Olen ollut menneisyydessäni useammin kuin kerran tilanteessa, jossa joku on sinnikkäästi laittanut viestejä ja kysellyt kuulumisiani, joku sellainen siis, jonka en niin ehkä olisi halunnut tekevän. Aina kun laitan viestejä, ajattelen mielessäni: "Mitä jos sitä ahdistaa tää? Pitäisikö vain odottaa, että se kysyy kuulumisia ensin?". Tyhmäähän se on. Aika pöhköä. Tavallaan. Kuka nyt muka siitä ahdistuisi? Minä. Joskus hyvin, hyvin harvoin. Mutta joskus kuitenkin. Seuraan neuroottisesti, kumpi on aloittanut edellisen keskustelun. Jos se en ollut minä, voin aloittaa nyt. Jos olin, en uskalla. Varsinkin, jos aloitin vielä sitäkin edeltävän. En lupaa parantavani tätä tapaa tulevana vuonna. Sen sijaan aion aloittaa jo nyt. Miksi viivytellä vielä viikkoa?
Jos siis et missään nimessä halua olla enää tekemisissä kanssani, laita viestiä. Silloin en ainakaan arvuuttele turhaan. Jos taas haluat, laita viestiä jo nyt tai odota, että näytöllesi pomppaa teksti:
Moi! Mitä kuuluu? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti