Perjantaina nukuin myöhään. Valmistauduin nimittäin tulevaan, hermojaraastavaan, haisevaan, selkään sattuvaan, rankkaan koettelemukseen. Joulusiivous!
Tilasimme perinteisesti joulusiivouksen luottofirmastamme. Kahdessa tunnissa ei pari siivoojaa kuitenkaan pysty ihmeisiin, vaan meidän on siivottava talo imurointi- ja kiillotuskuntoon. Kukaan ei kuluneen vuoden aikana ole edes harkinnut kaappien siivoamista, kodinhoitohuoneen raivausta, saunan kuurausta... Nada. Edessä on siis pari työntäyteistä päivää, jolloin ei konetta tai kännykkää ehdi juuri vilkaisemaan ennen nukkumaanmenoa. Apus keittiön kaapit.
Juuri kun olen aloittamassa toisen kaapin uudelleenjärjestelyä, saapuu perheen kuopus kotiin. Mikäs siinä, sopiva tilaisuus patistaa oman huoneensa siivoukseen. Kuuntelen hetken puhinaa ja tuhinaa ja murahduksia ilmoittaessani, ettei kone aukea ennen huoneen siivouksen valmistumista ja jätän pikkumiehen töihin. Kohta minut jo hälytetään tarkastukselle. Lattialta on noukittu pari isointa lelua ja vaatteet työnnetty sängyn alle. Just...
Parin tunnin, lukuisten kompromissien ja yhtä monen itkunväännön jälkeen voin palata takaisin kaappien kimppuun. Puunaan ja järjestelen ripeästi. Silti en etene juuri lainkaan. Yhdistelen maustepurkkien jämät ja ympärilläni leijuu pippuripilvi. Siivotessani keittiötä muu perhe saapuu omista siivouskohteistaan yksi kerrallaan haukkaamaan sitä ja maistamaan tuota, murustavat joulukakkua juuri pyyhkäistyille pöytätasoille, unohtavat pöydälle kädessä kulkeneita esineitä, jättävät astioita vähän minne sattuu ja unohtavat palauttaa juuston ja voin jääkaappiin. No, hitaasti, mutta varmasti... Viiden tunnin jälkeen on valmiina vasta yhdet vetolaatikot ja neljä kaappia. Muut menot painavat päälle, pakko jatkaa huomenna.
Tänään aloitin kevyen yleissiivouksen reippaana poikien vielä hakiessa todistuksiaan. Kävin hoitamassa juoksevat asiat pikaisesti kylillä, jonka jälkeen kohtasin taas vastustajani keittiön kaapiston. Kiristettyäni vanhemman pikkuveljen avukseni alkaa työ jopa näyttää edistyvän, tosin veli kipittää huoneeseensa aina, kun en ole vielä ehtinyt käskyttää seuraavan kaapin tai vetolaatikon kimppuun. Lopulta kaapistot ovat kohtuullisessa kunnossa ja pääsen kohtaamaan illan ja toivottavasti koko joulun viimeisen vastukseni, jääkaapin.
"HYIIIII YYYYYY AAAAAA NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ" "Mitä sä Katja siellä oikein teet?" "Siivoon vihanneslaatikkoa..." Tuolta se aikalailla kuulosti. Kuorittuani päällimmäisen, hyvän kerroksen löysin pohjalta epämääräiseksi muhjuksi ja mehuksi muuttuneita kurkkuja, tomaatteja, porkkanoita, sipuleja, purjoa... Yäk. Muu jääkaappi oli lasten leikkiä.
Nyt toivon, että jokin keiju kävisi heilauttamassa yön aikana taikasauvaansa ja kodinhoitohuoneesta evakoidut kassit ja laatikot katoaisivat, samoin kuin keittiön pöydän mainoskasa. Nyt on lupa nauttia iltateestä. Huomenna voi aloittaa joulun rentoutumisen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti