14. joulukuuta 2014

14. luukku: Korvatunturin pakettiosaston pikkupiru


Joulu ei ole joulu ilman niitä hetkiä, jolloin kaivaa esiin lahjapaperit, -narut ja pakettikortit ja perustaa pukinpajan! Viime vuosina nämä hetket ovat kuitenkin olleet hieman ongelmallisia. Korvatunturin pakettiosaston on nimittäin vallannut pieni jouluterroristimme Ninja, joka vaistoaa paketointipäivät ennalta ja joka kynsin ja hampain puolustaa oikeuttaan niin ihanasti rahiseviin lahjapapereihin ja rusetteihin. Tämän ennustustaitonsa ansiosta kissa kieltäytyy menemästä pihalle, jottei vain jäisi paitsi paketoinnista.

Ongelmia ei ole niin kauan, kuin paperirullat ja narukerät pysyvät kuosissa. Mutta auta armias, kun avaat ensimmäisen rullan alkaessasi paketoimaan!

Avaan rullaa, vain sen verran, että pikkuveljen lahja mahtuu levitetylle osalle. Tarkalla kissankatseellaan Ninja havaitsee tämän vartiostaan, ja suorastaan syöksyy paperin päälle. En mahdu leikkaamaan sopivaa palaa, ja yrittäessäni levittää rullaa hieman lisää tunnen terävät kynnet ranteessani. Takatassujen kynnet pureutuvat reisiini Ninjan yrittäessä työntää minua ja paperirullaa erillemme. Mitä on tehtävissä? Leikkaan narukerästä pätkän narua ja kiusoittelen sillä joulupirulaista, kunnes se lopulta siirtyy rullan päältä saadakseen narusta otteen. Jos olen riittävän nopea, saan levitettyä paperia tarpeeksi ennen kuin Ninja huomaa petkutuksen ja palaa vahtimaan (ah niin arvokasta) rullaansa. Nyt mahdun leikkaamaan riittävän suuren palan lahjapaperia, kissan samalla pureskellessa saksia. 

Paketoidessani kurotan kohti valmiiksi leikattuja teipinpaloja. Ne eivät tartu kiinni lahjapaperiin uituaan kissankarvoissa. Ninja on siirtynyt lahjapaperin sijasta teippirullan kimppuun. Pienen taistelun jälkeen onnistun valtaamaan teippirullan takaisin ja paketointi voi jatkua.

Onnistun leikkaamaan riittävän pätkän lahjanarua ongelmitta, mutta alkaessani kietoa sitä lahjan ympärille huomaan narun toisen pään ehtineen jo kadota parempiin hampaisiin. Naru on mennyttä ja monena suikaleena, mutta sutaisen siitä jonkinlaisen hätärusetin ja heitän sen muutaman metrin päähän. Seuraavan pätkän narua saan kunniakkaasti solmittua paketin ympärille Ninjan keskittyessä irtorusettiinsa.

Alkaessani kirjoittaa pakettikortteja tulee vastaan seuraava ongelma. Ninja leikkii kukkulan kuningasta lahjakasalla, mutta taktisten hämäysten ja vikkelien ranneliikkeiden avulla onnistun valtaamaan paketit itselleni lähes vahingoitta.

Älkää siis ihmetelkö, jos lahjanne ovat hieman taisteluarvilla.

Syytetty painoi päänsä jäätyään kiinni luvattomasta kaappiintunkeutumisesta.

4 kommenttia:

  1. Ei voi muuta sanoa kuin että kissat tekevät elämästä mielenkiintoista. Kaverillani on blogi nimeltä Pinnineppikissablog, hän kertoo kahden kissansa elämästä. Itselläkin kun kissa on, se on kyllä elämää rikastuttava tekijä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on :) Ikinä ei ole tylsää kun tuon menoa ja touhuja seuraa sivusta. Ilman kissoja ei elämä olisi yhtään näin mielenkiintoista! :D t. tuleva hullukissanainen

      Poista
  2. Ihana postaus! :) piristi mukavasti yövuoroa :)

    VastaaPoista