Kun olin tosi pieni, serkkumme olivat kerran meillä joulunvietossa. Meillä on yleisenä joulutapana tonttuilu: lähdetään syystä tai toisesta pihalle, puetaan siellä punaiset vaatteet ja tonttulakki ja käydään nopeasti vilahtamassa ikkunassa perheen pienimmän katsoessa ulos. Enää se ei toimi, kun Laurikin on jo 8 eikä usko joulupukkiin, mutta vielä pari vuotta sitten Lassi kokeili tonttuilua. Ei se enää silloinkaan oikein läpi mennyt. "Toi mikään tonttu oo, se on Lassi!"
Ei se jekutus usein minuunkaan mennyt. Olin jo edellisenä vuona huomannut, että se ikkunan takana viuhahtava tonttu näyttää aivan tädiltäni. Sinä vuonna tonttu olikin tuntematon. Ei kai... Voisiko... Voisiko se olla ihan oikea tonttu? Juoksin serkkuni kanssa ikkunasta toiseen, mutta tonttu oli nopeampi. Ensimmäisen vilahduksen jälkeen ehdimme nähdä vain tonttulakkeja ja kyynärpäitä katoamassa nurkan taakse. Olimme aivan täpinöissämme. Ihan oikea tonttu!
No, kaikki kuitenkin selviää aina aikanaan. Muutaman vuoden uskoin nähneeni tuona jouluna aidon ja oikean tontun, sen jälkeen vietin vuosia miettien, kuka tontun esittäjä olisi voinut olla. Lopulta paljastui, että tonttu oli ollut se sama täti kuin jokaisena muunakin vuonna. Pimeä oli tehnyt silmille tepposet, ja kai sitä oli silloin halunnut oikeasti uskoa joulupukin lähettämiin tonttuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti