12. luukku: Unelmoi!

(C)

Mulla on unelma.

Unelmoin lääkiksestä ja mukavasta työstä, siitä, että saisin elää terveenä ilman kausiflunssaa suurempia vaivoja. Unelmoin, että joskus asuisin omakotitalossa, lainat olisi maksettu, pihalla olisi omenapuita. Ja keinu. En asuisi siinä talossa yksin, vaan sellaisen miehen kanssa, jota rakastan, ja joskus hamassa tulevaisuudessa siinä talossa asuisi myös lapsia. Ja kissa. Unelmoin, että saan pitää kiinni rakkaistani viimeiseen asti, että äiti ja isä eläisi pitkän ja onnellisen vanhuuden ja ehtisivät tutustua lapsenlapsiinsa, ja siitä, että vaikka mitä tapahtuisi, mulla olisi aina mun ihanat, rakkaampaakin rakkaammat veljet puhelinsoiton päässä. Ja siitä, etten koskaan menettäisi ystäviäni.

Tämä unelma on kuitenkin isompi.

Mä haluan olla hyvä ihminen. Ehkä mä olenkin jo, mutta mä haluan tehdä jotain enemmän. Jättää jälkeni tähän maailmaan. Löytää parannuskeinon syöpään, auttaa jotakuta sopeutumaan. Tehdä jotain sellaista, jolla oikeasti on merkitystä, ei vain minulle vaan jollekulle muullekin. Antaa hyvän kiertää, tehdä tästä maailmasta parempi paikka, jotta huominen olisi aina eilistä parempi. En halua olla vain se tyttö vanhoissa luokkakuvissa, se, jonka nimen muistaa vain kuvan taakse tehdyistä merkinnöistä. Jonka muistaa hämärästi tunneilta, mutta joka oli muuten aika mitäänsanomaton. Haluan olla jollekulle se jolla on väliä. Jota ilman ei maailma olisi samanlainen.