1. joulukuuta 2014

1. luukku: Onnellisuutta



(C)

Vielä ei ole joulu. Ei aivan. Mutta pohjimmiltaan joulussa on kyse onnellisuudesta. Ja se on, tässä ja nyt.

Maailman onnellisin hetki on kalenterin juuri käännyttyä jouluaaton puolelle. Kuusi on koristeltu ja muut ovat menneet nukkumaan. Alakerrassa on lämmin valo, vaikka ulkona pihan mustuudesta tuikkivat vain pihakuusen valot. Radion kaiuttimen päällä on enkeli, jonka siivet vaihtavat väriä, Mörri istuu sohvannurkassa. Sohvapöydällä naapurin Anjan tekemä piparkakkutalo, johon ei saa koskea ennen joulupäivää. Hiippailen hiljaa kohti joulukuusta kissan tarkkaillessa portaiden raosta kulkuani. Takkahuoneesta kuuluu hiljainen puiputus ja heinän kahina, marsutkin vaistoavat ilmassa väreilevän rauhan, ilon ja odotuksen. Aamulla ne pääsevät maistelemaan kuusen alaoksia. Jos katson oikein tarkkaan, voin löytää huolimattomasti piilotetun lahjasäkin. Se saa kuitenkin odottaa, en mene ravistelemaan lahjoja ja pohtimaan, mitä mistäkin paketista paljastuu. Lasken kuukauden kaapissani piilossa olleet paketit kuusen juurelle ja hipsutan varpaisillani takaisin kohti omaa huonettani. Juuri ennen ovenraosta luikahtamista vilkaisen vielä kuusen alla olevia paketteja, joista ei vielä yhdessäkään lue omaa nimeäni. Antamisen iloa. Se on onnellisuutta puhtaimmillaan.

Onnea on ihanat ihmiset ympärillä. Ystävät, jotka saavat nauramaan, jotka kuuntelevat silloin kuin surettaa. Sellaiset, joiden kanssa voi puhua mistä vain. Onnea on joulun tuoksu, appelsiinit, kardemumma, inkivääri, neilikka, kaneli, pomeranssi. Onnea on, kun saa nuolla taikinakulhon äidin tehtyä maustekakkuja. Onnea on lahjojen paketointi, pienet, vaivattomat kortit, joilla saat kortin saajan hymyilemään. Onnea on se ihastuksen tunne vatsanpohjassa seisoessanne pakkasessa juttelemassa, onnea on kun kotiin päästyä tanssittaa ja laulattaa. Onnea on puhallella aamuhämärässä höyrypilviä, vaikka ripset jäätyvät ja hiukset muuttuvat jääpuikoiksi. Onnea on takkatuli ja lämmin teemuki, viltti ja hyvä kirja. Onnea on vastasatanut lumi. Onnea on lämmin halaus.

2 kommenttia:

  1. Ihanan postiviinen teksti, toi hyvän mielen :) jännää että sulla jouluun kuuluu appelsiini kun taas mulla ehdottomasti mandariini! Mukavia asioita...olisipa mullakin tuollaisia tuntemuksia joulusta :)

    hyvää joulun odotusta, jään seurailee sun blogia! - Jaana (infinnish.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Oikeastaan se onkin mandariini joka mun jouluuni kuuluu, mutta jotenkin olen jämähtänyt mummoni juttuihin siitä, kuinka appelsiinit tulivat jouluksi Suomen kauppoihin. En tiedä mikä logiikka siinä on, mutta jotenkin pää vain yhdistää appelsiinit automaattisesti jouluun.

      Hyvää joulua sinullekin, käyn vilkaisemassa blogisi! :)

      Poista