Aatonaatto on rakkautta. Kuusi koristellaan ja talo alkaa rauhoittua jouluun. Keittiössä alkaa jo tuoksua kinkku ja laatikot, perunat ovat imeltymässä. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni kotijuustoa. Kattilaa on hämmennettävä tauotta, mutta minä höpsöhän pistin vielä paremmaksi ja hämmensin vartin kylmää kattilaa. Lapsilukko oli jotenkin luiskahtanut päälle, eikä liesi ollut lämmennyt...
Enää vähän aikaa vuoden parhaimpaan hetkeen, siihen, kun muu talo nukkuu ja saan hiippailla kuusen luokse lahjakasan kanssa. Alakerrassa on kuitenkin vielä täysi touhu päällä, joten joudun ehkä alkaa patistaa aikuisväkeä yöpuulle.
Hymyilyttää. En pysty lopettamaan. Mutta se ei haittaa. Hymy ei ole koskaan pahasta! :)
Sulla on ihana blogi jota on kiva lukea :)
VastaaPoista